Seuraavassa on yhteenvetoa Melonta- ja soutuliiton sekä Suomen SUP-liitto ry:n turvallisuusohjeista muutamilla omilla huomioillani höystettynä.

SUP-lauta kannattaa valita sen mukaan, millaisissa olosuhteissa sitä aikoo käyttää ja miten kokenut meloja on. Ns. yleislaudat (Allround) sopivat kaikille. Lautojen vuokraajat ja myyjät osaavat opastaa SUP-lautavalinnassa. Hieno mahdollisuus on sekin, jos voi kokeilla erityyppisiä lautoja ennen mahdollista hankintapäätöstä. Tämä onnistuu vaikkapa SUP Siniaallon kautta.

Pukeutuminen olosuhteiden mukaan on viisasta. Vaihtovaatteiden tarve riippuu retken pituudesta ja melojan taidoista. Lämpimällä kesäsäällä voi olla mukava pulahtaa veteen välillä. Kylmimmillä keleillä märkäpuku tai kuivapuku sekä päähine, hanskat ja neopreenitossut ovat tarpeen. 

Retkillä rantautumispaikat voivat olla paljain jaloin kuljettavia laitureita tai hiekkarantoja, mutta myös kivikkoisia tai mutalöllöisiä. Tällöin vesiolosuhteisiin tarkoitetut jalkineet suojaavat ja tekevät askelluksesta miellyttävämpää.

Itse kolhaisin ensimmäisenä SUP-kesänäni paljaan sääreni veden alla piileskelleeseen kivenmuhkuraan horjahtaessani rantamatalikossa laudalta.  Sain parannella avohaavaa sääriluun päältä monta viikkoa. Sen jälkeen aloin käyttää märkäpukuhousuja ilmeisimmillä rymyreissuillani. 

Pieni ensiaputarvikepussukka matkassa ei välttämättä ole huono idea. Laastari- ja sidetarpeissa on hyvä huomioida vedenpitävyys. Retkille kannattaa varata myös korjaustarvikkeet lautaa varten, ellei liiku sellaisilla reiteillä, joilta pääsee tarvittaessa helposti pois missä kohti vain.

Karkuremmiä (leash) ei kannata jättää rantahiekkaan lojumaan. Sitä sanotaan SUP-melojan turvavyöksi. Lauta voi ilman karkuremmiä ponkaista aika kauas, jos kaatuminen yllättää. Aallokko vie helposti laudan mukanaan. Karkuremmi on osoittanut pätevyytensä monet kerrat.

Kelluntaliivi tai lapsilla pelastusliivi on niin ikään tarpeellinen kapistus. Uimataitokin on tärkeä. Eri välineillä meloville on erilaisia liivejä. Kajakkimelojan tilavin etutaskuin varusteltu liivi ei välttämättä ole kätevin SUP-melojalle etenkään, mikäli pyrkii upoksista takaisin laudalle. Ainakin retkimelojan on hyvä kiinnittää liiviin pilli tai muu äänimerkinantolaite. Hämärissä oloissa neuvotaan käyttämään valkoista valoa.

Puhelin kannattaa pakata vedenpitävään pussiin sekä varmistaa, että paikannussovellus (esim. 112 Suomi) toimii ja että virtaa riittää. Varavirtalähde kannattaa ottaa pidemmille reissuille mukaan.

Kaikki vähänkin tärkeämpi tavara kannattaa kiinnittää huolella lautaan tai itseen jollakin konstilla. Itse menetin ensimmäisenä melontakesänäni älykelloni järven pohjaan. Se kyllä oikeasti keljutti jonkin aikaa. En pysty tarkempaa sanomaan kuinka kauan. 

Ohjeissa suositellaan opettelemaan oikea melontatekniikka ja osallistumaan SUP-alkeiskurssille. Suppailu ei ole vaikeaa, mutta alkuun pääsyä ja etenemistä helpottavia niksejä on tukku. Kätevimmin ne oppii suorassa ohjauksessa. Aloittelevien SUP-melojien tyypillisimmin tekemiä virheitä ja niiden korjausta käsittelevistä Youtube-videoista olen oppinut monta niksiä.

Melontaretkille suositellaan lähtemään seurassa. Silloinkin mutta varsinkin jos retkelle lähtee yksin, on hyvä ilmoittaa jollekin läheiselle reitti ja paluuaika tai jos suunnitelmiin tulee muutoksia. 

Melomista satama-alueilla, veneväylillä ja vilkkaasti liikennöidyillä alueilla suositellaan välttämään. Veneväylien ylityksiä Raahen saaristossa ei voi toisaalta totaalisesti väistää. 

Muuta vesiliikennettä kehotetaan tarkkailemaan. Näin itsekin mielestäni tein taannoin, kun veneväylää ylittäessäni lauta katosi äkisti altani ja molskahdin selälleni veteen. Takaa tulevan moottoriveneen nostattamat aallot – ei mitenkään hirmuiset – horjuttivat ennakoimaani enemmän. Veneen kuljettaja kaarsi huomaavaisesti tarkistamaan, ettei sattunut pahemmin. Se oli hieno ele. Sittemmin olen suosiolla laskeutunut polviseisontaan hyvissä ajoin ennen kuin vene on kohdalla. Polviasennossa melominen on turvallisinta myös rantaa lähestyessä sekä matalikoissa ja kivikoissa. 

Vesillä liikuttaessa ei Traficomin mukaan ole etuajo-oikeuksia vaan väistämisvelvollisuuksia. Traficomin ohje on helppolukuinen ja hyödyllinen, vaikka siinä puhutaankin veneilijöistä. Ohje löytyy täältä.

Yhdellä melontareissulla kohtasin eräoppaan, joka vinkkasi polarisoiduista aurinkolaseista. Ne estävät valon heijastumisen veden pinnasta, jolloin on helpompi seurata tapahtumia vedenpinnan alla – silloin ei niin herkästi päädy sinne itse.

Auringonsäteiltä on hyvä suojautua vaatetuksella tai suojavoitein. 

Juomaa ja muuta evästä kannattaa varata mukaan mieluummin ylä- kuin alakanttiin. Nestehukka voi etenkin helteellä yllättää. 

Yllätyksiä voi tulla eksymisenkin takia. Kun ensimmäisen kerran yritin meloa Kylmäniemeltä Pitkäkarin rannan kautta Ämmä-Äijän suuntaan, päädyinkin kiertämään vahingossa Preiskarin. Kaikki rannat näyttivät mereltä katsottuna samanlaisilta enkä osannut arvioida välimatkoja. Pikkulahden ja kanavan kautta Kylmäniemelle palatessa janotti ja väsytti ihan kunnolla, koska en ollut varautunut niin pitkään lenkkiin. Huomioida kannattaa sekin, että lintujen pesimärauhan turvaamiseksi on Raahen saariston tärkeimmillä lintuluodoilla ja -saarilla pesimäaikaan maihinnousukielto. Lista näistä paikoista ja kiellon ajankohdista löytyy esimerkiksi täältä.

Itse opin myös maihinnousukiellosta eksyttyäni kiertämään Preiskaria. Sain paikannettua itseni puhelimen kartalla, jota en ollut hoksannut käyttää jo aiemmin. Edessä oli Isokivi -niminen saari, jonka luin kuuluvan sillä hetkellä maihinnousukiellettyihin. Saaren eteläpuolella oli ainakin sen hetkisellä vedenpinnan korkeudella ylivoimaisen karikkoista. En halunnut lähteä kokeilemaan voimieni riittämistä saaren kiertämiseen pohjoispuolelta vastatuuleen. Päätin ylittää saaren jalkaisin sen eteläpäästä löytyneen kapean kannaksen kautta. Lintuja siinä osassa saarta ei onneksi näyttänyt majailevan. 

Taskuun meloin monen vuoden haaveilemisen jälkeen. Edellisen talven hiihtoreissulla Taskuun olin jo ennakoivasti koettanut hahmottaa saarten sijainteja ja kokoa.

Sää oli Taskuun meloessa helteinen ja tyynistä tyynin, purjehdusslangilla pläkä. Mainingit olivat vaimeita. Ne muuten ovat vekkuleita, kun niitä ei voi kauempaa oikein erottaa ja silti niissä on huomattavasti ohjailevaa voimaa. Mainingit voivat kuulemma edetä tuhansiakin kilometrejä, mutta täällä Perämerellä sellainen on kai aika harvinaista. 

Ohjeissa suositellaan suunnittelemaan reitti aina sään, olosuhteiden ja omien taitojen mukaan. Vastatuuleen melominen voi käydä raskaaksi. Mutta se voi olla myös mieluista puuhaa varsinkin, jos sen voi itse valita. Paluumatkalle kannattaa joka tapauksessa aina jättää voimia – hyvä ohje sekin!

Lue lisää turvallisuudesta.